Noniin, nyt pääsemmekin vihdoin sen kauan pelätyn yliopisto-osan pariin. Näin ainakin minun puolellani. He, jotka ovat lukeneet aiempia legacyjani tietävät, kuinka paljon INHOAN yliopistoa. En vain siedä yliopistolla pelaamista. :D Toivon vaan ettei tämä tunteeni  näkyisi nyt missään suhteessa kirjoituksessani... Muutamia muutoksia on jälleen tullut. Nimittäin sain koottua kaiken rohkeuteni ja latasin itselleni valaistushackin. Kaikista peloistani huolimatta, säälittävä kannettavani tuntuu edelleen pyörittävän simssiä kaikkine 10 000:n ladattuineen sekä tuon hackin kanssa, joten kuvani tulevat tästä edespäin näyttämään hieman erilaisilta
Pidemmittä puheitta, viidennen osan pariin!

Musiikki: Lady GaGa - Poker Face

Viime osassa Chris löysi itselleen unelmiensa tytön, Karin. He olivat yhdessä päättäneet lähteä Rawleyden muiden lasten kanssa yliopistolle. Tietenkin parin täytyi heti ensimmäiseksi ottaa kaikki ilo irti heidän uudesta nuoresta aikuisuudestaan.

Loput Rawleysta saivat tutustua vähitellen paljon puhuttuun opiskelijaelämään. Niillä vähäisillä rahoilla, joita he olivat tuoneet mukanaan piti tietenkin ostaa korttipöytä. Mikään ei voittanut tylsää iltapäivää, kuin pokeripeli hyvin.. erikoisgeenisten kämppisten kanssa.

Etenkin Kaylee tuntui helposti uppoavan pokerin maailmaan. Jos tytön shakki-ilme oli pelottanut jopa hänen omia veljiään, hänen pokeri ilmeensä oli aivan toista luokkaa!

Ei mennyt aikaakaan, kun perheelle selvisi, minkälaisten kämppisten kanssa he olivat joutuneet asumaan. Heillä ei tuntunut puuttuvan vain ulkonäköä, mutta myös jotain päänsisällä. Hetken pohtimisen jälkeen Rawleyt päättivät vain pysytellä kaukana tanssilattialta, jos joku kämppiksistä oli uskaltautunut näyttämään tanssitaitojaan.

Kaylee kuitenkin tuntui olevan hyvää pataa yhden jos toisenkin herran kanssa talossa. Kaylee, joka ei halusi aina ajatella hyvää muista ihmisistä, yritti olla katsomatta ulkonäköä ystäviään valitessaan.

Yliopistoelämään kuului myös muita huonoja puolia. Siellä työskentelevä kokki tuntui sytyttävän tulipaloja niin tiheään tahtiin, että kerran jos toisenkin Chris uhkasi heittävänsä herran ulos talosta ja hoitavansa kokkauksen itse! Sehän olisi kaikenlisäksi mahtavaa harjoitusta tulevaisuutta varten. Niin Chris kuin Kaylee tahtoivat pyrkiä ravintola-alalle opiskelun jälkeen.

Kaiken tämän lisäksi asuntolaa vaivasivat viuhahtelijat.

Mutta kaiken tämän lisäksi, oli yliopistossa joitain hyviäkin puolia. Siellä pystyi helposti ja vaivattomasti tutustumaan uusiin simeihin poistumatta asuntolasta! Tämä kaunis neito oli eräs Karin läheisistä ystävistä, joka oli päättänyt pistäytyä visiitille.

Kevin, joka tahtoi kuumeisesti löytää itselleen tyttöystävän tarttui heti kiinni tilaisuudesta. "Hei, sinähän olet... Suzanne? Eikö niin?" Kevin viritteli keskustelu leppoisasti.

"Oih, sinä olet varmaan Chrisin veli! Olen kuullut paljon sinusta!" Suzanne vastasi Kevinin hymyillessä otettuna siitä, että Suzanne tiesi hänet. Hän ei edes huomannut taustalla tuijottavaa kämppistä.

Pari löysi toisistaan niin hyvää seuraa, että juttelivat iltahämärään saakka, ja hieman pidemmällekkin. Jossain matkan varrella puhuminen tosin muuttui joksikin aivan muuksi.

Lopulta kello näytti jo lähemmäs aamunkoittoa, mikä tarkoitti sitä, että Suzannen olisi pian lähdettävä. Olihan hänellä työpäivä aamulla. Ennen kuin tyttö ehti karata, Kevin vielä suikkasi ensisuudelman tämän huulille.

Kaylee tunsi olonsa hieman yksinäiseksi huomatessaan, että nyt kummatkin hänen veljistään deittailevat jotain tyttöä. Hänen olisi pitänyt olla seuraava, olihan hän keskimmäinen lapsista! Onnettomana hän päätti purkaa suruaan kuntoilemalla.

Kari tuntui olevan perheestä ainoa, joka itseasiassa halusi opiskella. Hän valitsi pääasineekseen fysiikan, halusihan hän joskus tulevaisuudessa olla hullu (tai kuten hän itse asian laittoi "tietoisuuden ja mielipuolisuuden rajalla oleva") tiedemies.

Se, miten kaikilla tuntui löytyvän aikaa kaiken turhan tekemiseen opiskelun sijasta oli mysteeri. Mutta oli siitä jotain hyötyäkin. Kevin tarttui eräänä päivänä tylsyyttään mekaniikkaoppaaseen ja sai huomata, kuinka kiehtovalta korjaaminen kuulosti. Siitä tulisi varmasti hänen harrastuksensa!

Päivien masennuksessa pyörimisen jälkeen Kaylee päätti mielensä. Hänhän TULISI löytämään itselleen puolison. Ja äkkiä! Tämän ajatuksen kannustamana hän soitti paikalle taksin.

Taksiin astuessaan hän kehitti kasvoilleen kaikkein kauneimman hymynsä.
"Ajaisitko sinne, missä tähän aikaan päivästä on elämää, kiitos", Kaylee sanoi.

Valitettasti vielä ei ollut edes keskipäiväkään, joten ainoa avoin ja elämäntäyteinen paikka oli kuulemma tämä kylpylä-kuntosali yhdistelmä aivan kaupungin keskustassa.

Kaylee oli hieman hämillään kun saapui paikan päälle. Eihän hän ollut ottanut mukaansa uimapukuaankaan! Onneksi rakennuksen alimmasta kerroksesta löytyi pieni putiikki, jossa myytiin hienoja, mutta erittäin korkeahintaisia vaatteita.

Itsekseen irvistellen Kaylee maksoi 150 simoleonin kiskurihinnan bikiineistään.

Korkea hinta tai ei, ainakin bikineille tuli heti käyttöä. Paikalla ei ollut vielä paljoakaan väkeä, joten Kaylee päätti rentoutua hetken porealtaassa, ennen kuin alkoi miesjahtiin.

Mitään miesjahtia tuskin tulikaan, sillä miehet tuntuivat yksi toisensa perään keräytyvän kattotasolle. Ennen kuin Kaylee huomasikaan, hän oli uppoutunut keskusteluun sodasta ja rauhasta kahden melkoisen hurmaavan nuoren miehen kanssa.

Etenkin tämä tulisen hiusvärin omaava herra sai Kayn sydämen läpättämään. Mutta tyttö ei millään päässyt eroon tunteesta, että oli tavannut miehen joskus aiemminkin...

Tytön ajatustenjuoksu kuitenkin keskeytyi kun paikalle saapui yhä lisää ja lisää ihmisiä, eikä Kaylee voinut millään vastustaa kiusausta puhua heidän kaikkien kanssa. Lisävaihtoehdot eivät olleet ikinä pahasta, eiväthän?

Lopulta jopa Pong ilmestyi kattotasolle.
"Hei kultaseni, mitä sinä täällä? Kelpaisiko sinulle illallinen, tai jotain?" Pong kysyi, mutta Kaylee puisti päätään.
"Iskä olen vähän niinkuin keskellä jotain juuri nyt, mutta mitä jos minä soitan sinulle takaisin, jooko?" Kay kiirehti sanomaan ja kiisi alakertaan. Jos hän oli nähnyt oikein, se punahiuksinen mies oli juuri kävellyt sinne päin...

...ja sieltä Kaylee miehen löysikin.
"Anteeksi kun kysyn, mutta olemmeko me nähneet jossain?" hän kysyi, kunhan oli koonnut kaiken rohkeutensa:
"Sinähän olet yksi niitä Rawleyn lapsista, etkö?" mies vastasi ja hymyili sitten, "Minä olen Ifran. Olen joskus muistaakseni ollut teillä käymässä, olen äitisi työkaveri."

Samassa Kayleella välähti. Tämä mies oli juuri se Julyn työkaveri, joka oli esitellyt Julyn ja Justinin toisilleen! Ifranista paljastui oikein mukava herrasmies ja illan päätteeksi parivaljakko vielä vaihtoi puhelinnumeroista.

Seuraavana aamuna Kaylee oli niin innoissaan Ifranin tapaamisesta, ettei millään pystynyt lopettaa siitä puhumista. Hän jopa keskeytti Karin ja jonkun huivipäisen blondin juttutuokion, vain kertoakseen kuinka kauniilta Ifran oli näyttänyt räikyvänpinkeissä uimahousuissaan.

Jopa Kayn ystävät tuntuivat olevan kurkkuaan myöten täynnä tytön juttuja Ifranin tapaamisesta. Jopa tämä punapäinen aina-niin-ystävällinen-mutta-ruma-kämppis rohkaisi Kayleeta kutsumaan Ifranin paikalle. Kaikkia kutkutti tavata tämä mies, josta Kaylee oli puhunut niin paljon.

Tästä innostuneena Kaylee päätti muuttaa ulkonäköään. Jos ja kun Ifran vihdoin tulisi vierailulle, hän halusi olla parhaimmillaan. Lyhyet hiukset olivat sekä käytännölliset, että naiselliset. Enää hänen pitäisi löytää aikaa miehen tapaamiselle. Lukukausi oli vähitellen lähestymässä loppuaan, joten aiemmin lomalleen Kayleen piti keskittyä ankarasti läksyjen tekoon ja uhkaavasti lähestyvään loppukokeeseen.

Tällä välin Kari ja Chris käyttäytyivät, kuin... no, kuin seurusteleva pariskunta, ainakin. Jos heitä ei löytänyt kiinni toisistaan, he olivat vähintäänkin samassa huoneessa, tekemässä milloin mitäkin.

Yliopistoelämä ei tosin aina ollut ruusuilla tanssimista. Chris joutui todistamaan raivokkaan cheerleaderin sekä naapuriyliopiston lehmämaskotin veristä tappelua heidän olohuoneessaan! Tämä oli jo kolmas tappelu, jota Chris joutui todistamaan, eikä miehen käytös ollut muuttunut paljoa sitten ensimmäisen kerran. Ainakaan tällä kertaa hän ei alkanut itkeä tai juossut toiseen huoneeseen.

Kari oli edelleen ainoa, joka otti opiskelut tosissaan. Siinä, missä muut yrittivät parhaansa mukaan saada raavittua kasaan tarvittavat esseet aivan viimeisinä tunteina ennen loppukoetta, Kari vain viimeisteli kaiken jo tekemänsä.

Yliopiston valmentajat tuntuivat olevan sitten outoa porukkaa. Kari ei saanut rauhaa edes suihkussa ollessaan, kun tämä vanhemman laatuinen mies pöllähti paikalle, alkaen valittaa neidon kiloista!

Kari oli niin hämmästynyt valmentajan pätevyydestä sekä omistautumisesta ammatilleen, ettei alkoikin heti suihkun jälkeen kuntoilla aivan urakalla.

Pian ensimmäinen lukukausi oli ohitse! Loppukoe oli ollut sen verran rankka, että Chrisin ja Kevinin oli rauhoitettava mieltään leppoisalla jalkapallon heittelyllä ennen sisälle menemistä. Niin Kari, Chris, Kevin kuin Kayleekin saivat täyden 5:n ensimmäisestä lukukaudestaan!

Nyt, kun kaikki tarvittava oli tehty, Kaylee tarttui puhelimeen ja kutsui Ifranin käymään. Hän ei millään malttanut odottaa, jotta näkisi miehen uudelleen!

Tietenkin Ifran oli hyvin otettu kutsusta ja kiirehti paikalle kunhan kutsu kävi.

Jos parin välillä oli synkannut aiemmin, oli tilanne vielä parempi tällä kertaa. Parivaljakko tuskin pääsi sisälle rakennuksen edustalta, kun heillä oli niin paljon kerrottavaa toisilleen.

Hetken suostustelun jälkeen Ifran suostui muodonmuutokseen. Hänestä kuoriutui erittäin komea herrasmies, etenkin kun hänen kirkuvan punainen hiuspehkonsa saatiin värjättyä hieman rauhallisemman väriseksi.

Vaikka parilla synkkasikin, Ifran tahtoi edetä hitaasti. Kay oli jo varmis ensisuudelmaan, mutta mies nosti kätensä estelevästi tämän tielle.
"Ehkäpä ensikerralla", hän sanoi hieman loukkaantuneelle Kayleelle.

Jos naisia sanotaan vaikeasti luettavaksi, sellaisia ovat kyllä miehetkin. Heti tämän sanottuaan, Ifran veti Kayleen lähelleen suudellakseen tätä ennen lähtöään. Erikoista porukkaa.

Koko talo tuntui olevan romanttisen ilmapiirin vallassa. Chrisin ja Karin arkinen aamupalahetkikin muuttui rakkauden tunnustuksiksi.

Samana päivänä ulkona Kevinin ja Suzannen suhde tulistui kertaheitolla.

Ja siitähän seurasi myös kaikennäköistä lakanoiden venytystä.

Chris oli huomannut joutuneensa hieman rapistuneeseen kuntoon, vaikka oli ennen kuntoillut jatkuvasti. Perhe oli saanut mahtavan kasan käteistä hyvien arvosanojensa puolesta, joilla ostettiin Chrisin himoitsema kuntoilulaite erääseen asuntolan nurkkaukseen.

Vaikka yliopisto elämä tuntui olevan suurimmaksi osaksi vain hupia, joskus piti tehdä myös työtä. Itsekseen mutisten Kevin ilmottautui vapaaehtoisesti haravoimaan asuntolan pihan, kun Chris valitti, etteivät pihan lehdet haravoineet itse itseään.

Uusilla rahoilla sisustettiin myös Karin huone. Kari oli tähän asti nukkunut Chrisin huoneessa, mutta oli huomannut että hän tarvitsi oman hiljaisen soppensa opiskeluun ja lukemiseen.

Juuri tässä samaisessa huoneessa tapahtui jotain erittäin tärkeää. Kari oli viettänyt koko iltapäivän lukien huoneessaan, kunnes Chris astui sisään.
"Kulta, meidän täytyy puhua", hän sanoi ja Karin hämmästykseksi polvistui tämän eteen.

"Tuletko vaimokseni Kari Dai?" Chris kysyi.

Kari ei meinannut saada sadaa suustaan, kun hän ihaili hopeista timanttia, jonka Chris oli juuri pujottanut sormeensa.

"Tietenkin tulen!" Kari lopulta kiljaisi ja kiepsahti Chrisin kaulaan.

Sisarukset eivät olleet ehtineet viettää paljoakaan aikaa yhdessä sitten yliopistolle tulon. Niinpä he päättivät pyhittää erään illan vain ja ainoastaan toisilleen.
"En olekkaan huomannut kuinka kiva paita sulla on!" Kevin ihasteli Chrisiä, Kayleen pyöräytellen näyttävästi silmiään sohvalla.
"Voisitteko te vihdoin istua alas, minulla menee America's Next Top Model kokonaan ohi!" Kaylee valitti kovaan ääneen.

"Kuulin, että sinä ja Suzanne.. tiedäthän?" Kaylee aloitti keskustelun kikatellen Chrisin kanssa. Kevin yritti parhaansa mukaan ignoorata sisaruksensa ja tuijottaa päättäväisenä televisiota.

"Mites sinulla ja Ifranilla menee?" Chris kysyi sitten puolestaan, saaden Kayleen ponnahtamaan pystyyn.
"Anteeksi! Unohdin kokonaan, että Ifran on tulossa käymään. Puhutaan joskus toiste, okei?!" Kay vastasi ja pyyhälti pää kolmantena jalkana ulos huoneesta, jättäen pölmistyneet veljensä taakseen.

Onneksi Ifranin ei ollut täytynyt odottaa kaukaakaan Kayleeta saapuvaksi.
"Minulla oli jo ikävä", mies sanoi suudellen Kayn kämmenselkää.

Ei mennyt kauaakaan, kun Kaylee sai sen kauan odotetun ensisuudelmansa, viileässä syysilmassa.

Yksi asia johti toiseen ja Kaylee sai huomata, ettei Ifranilla ollut sen kummempia estoja sitten ensisuudelman. Mistälie johtuu...

Kaylee ei myöskään voinut olla huomaamatta, kuinka palavasti oli rakastunut tähän komeaan punapäähän.

Seuraavana aamuna hän oli päättänyt, ettei halunnut kenenkään muun saavan Ifrania omakseen.

"Minä tiedän, että tämä tulee äkkiä, mutta.. mitäs sanoisit jos menisimme kihloihin?" Kaylee kysyi, punastuen. Hän ei voinut estää pientä pelkoa hiipimästä tajuntaansa. Mitä, jos Ifran sanoisi ei..?

"Sinähän luet ajatuksia Kay!" Ifran hihkaisi ja pujotti sormuksen sormeensa. "Minä kun olin juuri suunnitellut kosivani sinua tänä iltana." Kaylee ei voinut tuntea oloaan onnellisemmaksi.

Heti ensitöikseen Kay juoksi naapurihuoneeseen kertomaan veljilleen. Chris otti vakavana otteen sisarensa olkapäästä sanoen, "En voisi olla onnellisempi puolestasi." Tämä sanoi Kayleen hymyilemään aurinkoisena. Miten hän olikin ympäröity näin rakastavalla ja ihanalla perheellä!

Samana iltana koko huusholli kokoontui erään asuntolan ruokapöydän ääreen, keskustellakseen tulevaisuudesta.
"Minä olen päättänyt jättää opinnot kesken", Kaylee kertoi, "Yliopisto ei ole koskaan ollut paikka minulle. Olettehan te nähnyt minut. Hyvä että jaksan edes vaivautua luennoille saakka!" tyttö nauroi.

"Minäkin olen miettinyt..." Chris aloitti, saaden kaikkien huomion kääntymään häneen päin, "Tai, no minä ja Kari olemme ajatelleet palata takaisin kotiin. Äiti on tulossa vanhaksi, ja minä olen perijänä vastuussa hänestä. En haluaisi hänen joutuvan viettämään vanhuudenpäivänsä aivan yksin (Justinin kanssa) siinä kolkossa talossa."

"Mitä?!" Kevin parahti, "Oletteko te kaikki lähdössä? En minä nyt tänne tahdo aivan yksin jäädä!" Tämä sai nelikon nauramaan, ja Kevinkin ilmoitti jättämänsä opintonsa sikseen.

Ensimmäisenä yliopistolle soitti Kaylee. Hän ei millään malttanut odottaa oman elämänsä aloittamista yhdessä Ifranin kanssa.

"Hei sitten!" Hän vielä huikkasi aikuiseksi kasvettuaan ja katosi ulos hyytävään talvi-ilmaan.

Kevinin lähtö oli hieman erikoisempi. Mies oli sitä mieltä, että olisi huvittavaa, jos hän lähtisi pois balettiasussa. Tämä sai Chrisin tuijottamaan seinää, uskomatta sitä mitä oli juuri nähnyt. Olikohan se sittenkään hyvä asia päästää Keviniä asumaan omillaan?

Seuraava lähtijä oli Kari.
"Nähdään pian Chris!" hän huikkasi silmää iskien, ennen kuin katosi kirkuvan keltaiseen taksiin, joka odotti häntä pihalla.

Viimeinen lähtijöistä oli, tietenkin, Chris. Hän kuitenkin päätti ennen yliopistolle soittamista soittaa äidilleen ja varoittaa häntä palustaan. July ei voinut olla kuulostamatta onnellisemmalta kuullessaan, että Chris ei olisi tulossa yksin, vaan Karin kanssa.

Chris hymyili sädehtivästi entisille kämppäkavereilleen, silminnähden helpottuneena siitä, ettei joutuisi enää jakamaan taloa heidän kanssaan. Nyt hän olisi Rawleyn perheen perijä, ja siten vastuussa koko huushollista. Ajatus oli samalla pelottava että innostava.. saisi nähdä minkälainen perijä hänestä tulisikaan!

Sanoja: 1986
Kuvia: 71

Jos olet lukenut tänne saakka, pelkkä "Luin!"- kommentti olisi mukava. :) Olisi myös kiva kuulla teidän mielipiteitänne tuosta valaistushackista ja kuvien laadusta näin muutenkin. Tiedän, ne eivät missään nimessä ole mitään parhaimpia (läppäristäni johtuen), mutta jos pystyn niitä mitenkään parantamaan, teen sen ilomielin! Viimeistään kesäkuussa saatte takuuvarmasti triplasti parempia kuvia, kun pystyn taas pelata simssiä pöytäkoneellani!

Kiitos lukemisesta!