Oletko huomannut miettiväsi, mitä tapahtuikaan Pongille Julyn potkittua hänet ulos talosta? No, se selviää tassa ekstra-osassa!
Musiikki: Justin Timberlake - What Goes Around ... Comes Around
Pong oli muuttanut pois Rawleyden talosta niin yllättäen, ettei miehellä ollut paljoakaan tavaroita saati rahaa mukanaan. Miehen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia itselleen kerrostaloasunto, jonka vuokra olisi tarpeeksi halpa hänen budjettiinsa.
Asunto asunnolta Pong tutki talon, kunnes päätyi valitsemaan itselleen erään vaaleasävyisen asunnon talon ylimmästä kerroksesta.
Asettauduttuaan kodiksi, Pong kilautti paikalle kaikkein rakkaimpansa, nimittäin Rebecan.
Ei mennyt kauaakaan, kun Pong oli tehnyt suunnitelmansa. Hän ei ollut aikoihin asunut yksin, ja tiesi sen miltein mahdottomaksi, niin tottunut hän oli Julyn lohduttavaan seuraan. Niinpä erään illallisen aikana Pong kaivoi taskustaan mustan samettisen poksin, jonka sisältä paljastui timattisormus.
"Tuletko vaimokseni?" Pong kysyi Rebecan sujauttaessa sormuksen sormeensa.
"Kyllä!" Rebecca vastasi ihaillen kiiltelevää kiveä. Hetken juttelun jälkeen, he päättivät ottaa sukunimekseen Cho, Rebecan mukaan. Eiväthän he haluaisi olla kummatkin Rawleytä, etenkin sen jälkeen mitä he olivat tehneet.
Ei kulunut kauaakaan, kun Rebecca huomasi olevansa raskaana.
Rebecan tuomilla rajoilla pariskunta sai sisustettua itselleen mukavan, hyvin vaalea sävyisen asunnon.
Jättimäinen sähkökitara-systeemi oli yksi niistä ainoista tavaroista, jonka Pong oli ottanut mukaansa muuttaessaan omilleen. Miehen päivät koostuivatkin pääasiassa soittelemisesta, ja Rebecan kanssa kuhertelusta.
Rebecca taas tuntui olevan uppoutunut puhelimen ihmeelliseen maailmaan. Hän saattoi puhua tunteja ystäviensä kanssa puhelimessa.
Rebecca oli päivisin niin väsynyt, että Pong huomasi istuvansa yksin hereillä, vaimonsa nukkuessa. Niinpä Pong päättikin kutsua Julyn paikalle viettämään aikaa, ja parantamaan haavoittunutta suhdettaan.
Näiden hetkien aikana Pong vaihtoi kitarasettinsä karaoke-laitteeseen, jonka parissa parivaljakko lauloi klassikkoja ja uudisti ystävyyttään.
Rebecca, joka oli aina vaikuttanut hyvin aktiiviseltä henkilöltä huomai raskaudensa aikana nukahtelevan milloin minnekkin. Edes puoliksi syöty salaattilautanen ei häirinnyt naisen kauneusunia.
Mutta pian olikin jo synnytyksen aika!
Parille syntyi suloinen poikavauva, joka nimettiin Sebastianiksi.
Nyt, kun Rebecan jättimäinen vatsa ei ollut enää tiellä, pari pystyi harjoittamaan vaikka minkälaisia menoja taloyhtiön yleisessä porealtaassa.
Vuodet vierivät nopeaan, ja pian Sebastian vietti taas syntymäpäiviään! Nyt hän oli siinä iässä, että hänen tulisi oppia kaikki mahdolliset ja tarvittavat taidot, jotta pärjäisi myöhemmin elämässään.
Sebastianista kasvoi syötävän suloinen taapero, jolla oli mahtavat syömislahjat. Poika oli aina niin nälkäinen, ettei voinut pitää näppejään erossa edes leluautoistaan!
Kerrostaloasunto ei ollut tilalla pilattu. Pong joutui opettamaan Sebastianin pottailemaan meluisassa kodinhoitotilassa, niin täyttä asunnossa jo oli.
Pongin huolehtiessa lapsestaan, Rebecalla oli mielessään aivan muut asiat. Hänen pitkät puhelinkeskustelut olivat muuttuneet joksikin aivan muuksi...
Nimittäin suhteeksi naapurissa asuvan Zacharyn kanssa!
Kotona ollessaan hän kuitenkin osasi esittää oikein "huolehtivan äidin"-rooliaan, jottei Pong epäilisi mitään. Sillä kukaan ei tuntenut pettäjää paremmin, kuin toinen pettäjä.
Kotona olonsa aikana Rebecca opettikin Sebastiania puhumaan. Poika kiukutteli ensin, mutta hetken maanittelun jälkeen rääkäisi "JUNA!"
Vaikka Pongilla olikin nyt huolehdittavanaan uusi lapsensa, hän yritti parhaansa mukaan pitää yhteyttä myös aiempiin lapsiinsa. Etenkin Keviniin, joka tuntui ottavan isänsä puhelut aina ilolla vastaan. Koska Kevin ei ollut ikinä saanut mahdollisuutta asua isänsä kanssa, hän oli onnellinen pystyessään edes tuntemaan hänet hieman vanhempana.
Muuten perheen arki sujui lentoisasti. Töissä käyden...
...vuokraa maksaen...
...ylennyksiä saaden...
...sekä naapureiden kanssa flirttaillen. No, tämä nyt päti vain Rebeccaan.
Sebastianista oli kasvanut kerrassaan ihastuttava taapero. Vaikka poika joutuikin viettämään tunteja yksikseen, hän oli aina ilossa mielin ja löysi itselleen tekemistä.
Syy Sebastianin yksinäisyyteen oli ilmiselvä. Rebecan sekä Zacharyn suhde oli edennyt astetta pidemmälle...
...pidemmälle kuin olisi saattanut arvatakkaan.
Mutta sitten tapahtui jotain, mitä Rebecca ei ollut nähnyt saapuvaksi. Pong oli päättänyt ottaa sinä iltana vapaa päivän, opettaakseen Sebastianin kävelemään, joten hän ikkunasta ulos vilkaistessaan huomasi Rebecan ja Zacharyn puuhat.
"Hei kulta, mitä sinä teet kotona?" Rebecca kysyi hymyillen, kun Pong vihdoin pääsi vaimonsa luokse.
"MITKÖ MINÄ TEEN?!" Pong raivosi, "MITÄ SINÄ TEET REBECCA!?!"
"Ja sinä! Mitä sinä luulet tekeväsi koskiessani minun vaimooni!" Pong raivosi, jättäen Rebecan tyytymättömänä taustalle.
Seuraavat yöt Pong löysi itsensä nukkumasta sohvalta. Hän ei vain pystynyt nukkumaan naisen vieressä, joka oli tehnyt mitä oli.
Eräänä aamuna Pong istuutui Rebecan vierelle, joka oli syömässä aamiaista keittiönpöydän ääressä.
"Minusta tuntuu, että meidän pitäisi erota. Minä en vain voi antaa sinulle anteeksi, mitä teit", Pong sanoi Rebecalle, joka huoahti kauhuissaan.
"Odotetaan edes Sebastianin syntymäpäiviin saakka, hän on niin nuori!" Rebecca puolustautui, ja hetken kinastelun päätöksenä he sopivat tekevänsä niin.
Pong löysi helposti itselleen tavan purkaa raivoaan ja suruaan, kitaransa. Tämä oli kaikki, mitä Pong teki syömisen ja nukkumisen lisäksi.
Pitkään hän ei kuitenkaan voinut olla huomioimatta poikaansa, jonka täytyi vielä oppia kävelemään ennen syntymäpäiviään.
Pienellä Sebastianilla ei ollut hajuakaan vanhempiensa välillä tapahtuneesta draamasta. Hän oli vain tyytyväinen saadessaan välillä huomiota yksin olon sijasta.
Näkymä Chon perheen kolmannen kerroksen asunnosta oli iltaisin mahtava.
Pian oli jo Sebastianin syntymäpäivät!
...Mikä tarkoitti sitä, että Pongin ja Rebecan suhde oli vihdoin tullut tiensä päähän.
"Miten niin minun täytyy muuttaa pois talosta?! Pong me emme puhuneet mistään muusta, kuin erosta! Harkitsisit edes!" Rebecca kiljui kauhuissaan Pongin esittäessä ehtonsa, mutta mies oli jo harkintansa harkinnut. Se olisi ohitse.
Niinpä Rebecca pakkasi tavaransa.
"Hyvästi Sebastian", nainen huikkasi vielä, ennen kuin sulki oven perässään.
Sebastianilta meni hetki, ennen kuin hän tajusi, mitä oli juuri tapahtunut. Kun hän tajusi, poika ei voinut pidätellä kyyneliään, vaan itki sydämensä pohjasta, Pongin kainalossa.
"Mi-mi-miksi äidin piti lä-lähteä?!" Sebastian itki katkeria kyyneliä, Pongin silittäessä tämän tukkaa.
"Usko minua, se oli kaikkien parhaaksi", Pong vastasi, yrittäen vakuuttaa myös itseään näiden sanojen myötä.
Tulevat kuukaudet olivat synkkää aikaa perheelle. Pong ei voinut uskoa, että Rebecca oli nyt poissa. Hän tunsi olonsa vihaiseksi, masentuneeksi, ja surulliseksi... mutta ennen kaikkea huonoksi. Mies ei voinut olla ajattelematta, että se, mitä Rebecca oli tehnyt hänelle oli täsmälleen sama asia, minkä hän oli itse tehnyt Julylle. Miehen omatunto soimasi häntä niin pahasti, että hänen oli pakko ottaa muutama päivä vapaaksi töistä.
Sebastian pääsi helpommin yli äitinsä lähdöstä, kuin Pong. Hänellähän ei ollut ikinä ollut erityisen läheinen suhde äitinsä kanssa. Sebastianilla oli muita ongelmia.
Esimerkiksi meluavat naapurit. Kerrostaloissa asumisesta oli niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Sebastian heräsi useina öinä hakkaamaan seinäänsä, saadakseen naapurinsa hiljenemään yön pikkutunneilla.
Sebastian sai kerrostaloelämän lisäksi tutustua myös kouluelämään. Poika oli sen verran sosiaalinen ja eläväinen, että sai helposti itselleen ystäviä.
Eräänä iltana Pong tunsi olonsa huonoksi. Hänen lihaksiaan kolotti ja hän tunsi jonkin muuttuvan...
Näin Pongista kasvoi vanhus. Hän ei muuttunut paljoa ulkonäöltään, vaikka tunsikin olonsa hieman raihnaisemmaksi ja tunsi kaljuuntuvansa.
Vähitellen Pong tuntui pääsevän yli masennuksensa. Loputtoman juomisputketkin muuttuivat kuntoilutuokioiksi.
Sebastian taas löysi itselleen harrastuksen maalauksesta. Se oli täydellinen tapa ilmaista tunteitaan ja murheitaan, sekä ajatuksia vanhempiensa erosta sekä äitinsä lähdöstä.
Sebastian oli myös hyvin innoissaan koulunkäynnistä. Kuinka kiehtovaa olikaan oppia asioista muista maista sekä luonnosta! Matikka oli pojan suosikki aine, biologian lisäksi.
Mutta vuodet vierivät nopeammin, kuin perhe huomasikaan. Sebastianin oli aika kasvaa teiniksi.
Jos hänellä oli jotain kasvaessa, niin ulkonäköä! Monet tytöt tulisivat rakastumaan hänen tummanruskeisiin silmiinsä.
Mutta ennen kaikkea, pojalta löytyi viisautta. Hän halusi oppia mahdollisimman paljon elämänsä aikana, ja olikin tavoitteeltaan tietotavoitteinen.
Vaikka perheen elämä olikin pääasiassa rauhallista, aina jokin osasikin järisyttää tuota rauhaa.
Pong oli unohtanut leivoksensa uuniin, joka oli muutaman hassun tunnin kuluttua sytyttänyt koko hellan palamaan!
Onneksi mitään sen vakavampaa ei tapahtunutkaan, vaan tuli saatiin sammutettua hetkessä.
Palonainen oli jopa niin ystävällinen että jäi hetkeksi jututtamaan Sebastiania, joka oli täysin hurmaantunut naisen kauniista ulkonäöstä.
Tämän tapauksen jälkeen, Pongista tuli vähitellen uneliaampi ja hajamielisempi. Vanhus saattoi nukkua koko päivän läpi, vain herätäkseen muutamaksi tunniksi juttelemaan Sebastianin kansssa, minkäjälkeen palasi takaisin petiin.
Pong itsekkin oli huomannut tämän muutoksen, eikä voinut olla tuntematta oloaan epävarmaksi. Hän ei ollut valmis kuolemaan! Hänellä oli vielä paljon kokematta ja Sebastian elätettävänään! Poika ei millään pärjäisi itsekseen, eihän?
Samana aamuna Pong seisoi tunteja, katselleen maisemia parvekkeelta. Noiden tuntejen aikana, hän päätti tehdä suunnitelman, jolla Sebastian saisi rahaa sekä tukea hänen kuoltuaan.
Illalla he viettivät leppoisan tuokion, vain katsellen rauhassa televisiota ja soitellen kitaraa. Sebastianilla ei ollut pienintäkään aavistusta Pongin tilasta taiko ajatuksista, joten hän ei voinut olla tuntematta oloaan hieman oudoksi. Mitä Pongilla oli oikein mielessään?
"Sebastian, minä olen miettinyt", Pong aloitti keskustelut ruokapöydässä samana iltana, "Että kun minä kuolen, minä haluan sinun muuttavan asumaan Kayleen kanssa. Hän on hyvä tyttö ja pitää sinusta varmasti huolen."
"Älä nyt faija, et sä ole kuolemassa vuosiin!" Sebastian sanoi ja pyöräytti silmiään, ahtaen lisää salaattia suuhunsa.
Samana iltana ulkona saattoi nähdä kaksi hahmoa, kinastelemassa kovaan ääneen. Kuoleman kanssa kinastellessa tosin harvoin voitti. Pong hyväksyi itkien tappionsa, ja siirtyi tästä elämästä tuon puoleiseen.
Seuraavana aamuna Sebastian heräsi tyhjään taloon, pystymättä estää katseria kyyneliä laskeutumasta pitkin kasvojaan. Mitä hän tekisi nyt, kun hän oli aivan yksin...?
Sanoja: 1377
Kuvia: 79
Kommentteja saa pistää tulemaan! Lupaan joskus myöhemmin laittaa myös tänne pienen katsauksen siitä, kuinka Sebastianin sitten kävikään.
Seuraavaa oikeaa osaa varten olen jo ottanut kuvat, joten se ilmestyy varmakkin ensiviikon aikana. Kiitos paljon lukemisesta!
Kommentit